Meillä on isohko tontti, jossa käsipelillä kolan kanssa lumityöt runsaslumisina talvina olisi vienyt todella paljon aikaa ja energiaa. Näin ollen päädyttiin muutama talvi sitten hankkimaan Espina XTP122 -merkkinen lumilinko.
Tarkoituksena oli siis ostaa työkone, mutta tulikin ehkä hankittua harrasteauto…
Miten niin harrasteauto?
Harrasteautolla tyypillisesti ajamisen ja ropaamisen suhde kallistuu helposti jälkimmäiseen. Autolla ajetaan muutamana aurinkoisena päivänä, muun ajan se on palasina autotallissa.
Espina XTP122 lumilinko on valitettavasti käyttäytynyt vähän samalla tavalla, iloisen hyötykäytön kaudet ovat olleet suhteellisen lyhyitä ja laitetta joutuu korjaamaan tai tuunaamaan vähän väliä.
Taas vaihteeksi laite on rikki. Laite hajosi kauas takapihalle, josta 111 kg painavan laitteen raahaaminen takaisin autotalliin alustavaa ”ruumiinavausta” varten oli aikamoinen ponnistus. Parhaillaan vetomekanismin erillisrunko akseleineen on purettuna keittiön pöydällä, koska kovan pakkasen vuoksi ei viitsi suorittaa korjausoperaatiota kylmässä autotallissa. Sillä välin kun odottelen varaosien saapumista, on hyvin aikaa kirjata laitteen kanssa käyneitä sattumuksia ylös.
Katkaisusokka katkeaa
Osan omalle kohdalle sattuneista ongelmista voi kyllä laittaa käyttöympäristön piikkiin. Meillä on sorapohjainen etupiha ja laitteen manuaalissakin suositellaan varovaisuutta jos alusta ei ole kiinteä, kuten kivetys tai asfaltti.
Vuoden ensimmäiset lumityöt lumilingolla ovat haastavia, jos maa ei ole vielä jäässä. Vaikka säätää laitteen aurauskorkeuden mahdollisimman ylös, niin siitä huolimatta koneistoon tulee helposti ruopaistua soraa. Jos soran joukossa sattuu olemaan tarpeeksi isoja kiviä, niin helposti napsahtaa poikki laitteen heittomekanismin suojaukseen käytetty katkaisusokka tai murtopultti.
Laitteen mukana tulee 2 kpl ylimääräisiä murtopultteja, mutta nämä kestivät omassa käytössä ehkä noin 5 minuuttia, kun ensimmäisen kerran harjoittelin laitteen käyttöä.
Hyvä puoli Espina XTP122 lumilingossa on, että siihen löytyy hyvin varaosia laitteen maahantuojalta IKH:lta. Ymmärrettävästi varaosien myyminen on liiketoimintaa ja varaosilla on hintansa. Murtopulttien osalta tämä hinta sattuu olemaan 4.90 €/ kpl ja siihen vielä päälle 2 euron neulasokka pitämään murtopultti paikallaan. Useimmiten menee samalla kerralla molemmat murtopultit ja neulasokat lentelevät pitkin pihaa.
Eli rahaa menee noin 14€ per kerta. Laitteen manuaalissa kerrotaan, että saa käyttää vain virallisia murtopultteja, mutta koska murtopultteja menee alkutalvesta helposti useampi setti, niin päädyin varsin pian etsimään kustannustehokkaampaa ratkaisua.
K-raudan irtopulttihyllystä sopivan kokoisia peruspultteja ja niihin sopivat lukkomutterit. 15 eurolla sai tarpeeksi ison säkin, jolla on pärjännyt jo useamman vuoden.
Oikea koko on muistaakseni M6 noin 40 mm pituisena. Edit: 40 mm on hieman pitkä, 35 mm on parempi vaihtoehto
Nykyään alkutalvesta otan suosiolla muutaman pultin ja mutterin valmiiksi taskuun ja 2 kpl 10 mm lenkkiavaimia, joiden avulla pultin voi vaihtaa.
Telat putoavat pyöriltä
Laitteesta saa telat putoamaan vetäviltä pyöriltä suhteellisen helposti, varsinkin jos väkisin kääntää laitetta vedon päällä ollessa ilman toisen akselin vapauttamista.
Telojen takaisin laittamista on tullut jo niin usein harjoiteltua, että toiminta voi välillä näyttää F1 varikon renkaanvaihdolta 🙂 Nykyään taskussa kulkee pieni räikkäavain, sopivalla päällä varustettuna (13mm). Räikkäavaimella saa löysytettyä telan kiinnitysmekanismin, jonka jälkeen telan saa pyöraytettyä paikalleen.
Aiemmin kiristin telan melkein niin kireälle kuin sen vain saa, mutta nyt on hiipinyt mieleen ajatus, että tämä voi olla osasyynä laitteen vetomekanismin hajoamiseen, tästä lisää myöhemmin.
Heittotorven säädöt
Lumen saa ohjattua haluttuun suuntaan kääntämällä heittotorvea oikeaan suuntaan, säätövara on noin 180°. Suunnan säätäminen tapahtuu laitteen ”joystickillä”. Välillä heittotorven lipan säätöön käytetty vaijeri jumittaa ja torvi ei käänny haluttuun suuntaan. Näin ollen en yleensä säädä heittotorven suuntaa laitteen olessa liikkeessä, jotta tavara ei päädy väärään suuntaan.
Lisäksi on mahdollista säätää kuinka korkealle/kauas lumi lentää. Tämä tapahtuu säätämällä heittotorven päässä olevaa lippaa. Lippa oli alunperin kiinni peltisilla niiteillä, mutta ne eivät sorapihan kivisuihkua kauaa kestäneet ja lippa lähti irti jo muutaman viikon päästä laitteen käyttöönotosta. Nykyään lippa on kiinni pulteilla. Lipan säätömekanismia on yritetty herkistellä useaan otteeseen, mutta en ole oikein saanut toimimaan.
Tulee lähinnä käytettyä torven suuntausta, mutta koska mekanismi on hieman hankala käyttää, se tulee tehtyä pysähdyksissä, mistä päästää seuraavaan haasteeseen.
Märkä lumi tukkii laitteen
Märkä lumi on ongelmallinen kaikille lumilingoille, mitä tehottomampi lumilinko, niin sitä isompi ongelma. Vaikka Espina XTP122 on varustettu suhteellisen tehokkaalla 11 hp moottorilla, niin se ei ole immuuni märälle lumelle.
Jos lumi on märkää, jää se helposti jumiin laitteen mekanismeihin ja lopulta tukkii koko laitteen. Mitä märempää lunta, sitä nopeammin laite tukkiutuu. Varsinkin jos pysähtelee usein. Näin ollen märkää lumea kolatessa kannattaa laite pitää ”puhaltamassa” aina kun mahdollista.
Internet on väärällään erilaisia ohjeita märän lumen aiheuttaman tukkeutumisen välttämiseksi. Itse olen ruiskuttanut mekanismiin Teflon-spraytä tarvittaessa ja tämä on auttanut jonkin verran.
Viime kesänä bongasin videon, jossa viritettiin laitteen ”heittosiiven” tai ”augerin” lapoihin kumilätkät kiinni. Pitihän sitä itsekin kokeilla, kun viime kesänä laite tuli purettua kitkapyörän vaihdon aikana. Vaikka käytössä oli suhteellisen tukevaa 8mm kumilevyä, niin ei viritys kestänyt sorapohjaisella pihalla kuin yhden pihan putsaus kierroksen. Sen aikaa kun kumilätkät olivat kiinni, ei laite näyttänyt olevan niin arka märälle lumelle ja kuivempi lumi lensi pidemmälle kuin normaalisti. Jos puhdistettavana olisi märkää lumea usein sisältävä pinnoitettu piha, niin voisin harkita kumilätkien viritystä jatkossakin
Seuraavaksi ajattellin kokeilla autoihin tarkoitettu keraamista pinnoitetta, halvimmat purkit maksavat muutaman kympin ja jos käsittely kestää edes viisi putsauskierrosta, niin olen tyytyväinen. Youtubesta löytyy tästäkin esimerkkejä.
Märän lumen putsaaminen laitteen mekanismista on ärsyttävää ja aikaa vievää hommaa. Turvallisuussyistä laite on hyvä pysäyttää, jolloin sen joutuu nykimään narusta käyntiin. Yleensä lähtee parilla vetäisyllä käyntiin, jos laitetta ei kallistele liikaa putsauksen aikana. Välillä olen tosin vetänyt piiitkän jatkojohdon pihalle ja käynnistänyt laitteen 230V avulla.
230V käynnistys
Laitteen siis saa käyntiin 230V verkkovirralla. Piuha seinään kiinni ja laitteessa olevaan pistokkeeseen. Onnistuin hajoittamaan kovahkosta muovista tehdyn laitteen pistorasian käyttämällä ulkokäyttöön tarkoitettuja jatkojohtoja, joissa on ilmeisesti IP-luokituksen takia ärsyttävät lapsilukot reikien suojana. Kun tarpeeksi monta kertaa murjoi pakkasessa johtoa paikalleen, niin pistorasian kannen kiinnityspultit korkkaisivat irti ja hajottivat kiinnityspulttien vastakappaleet.
Tämä tuli korjattua viime kesän remontissa. Porasin pistorasian etu ja takakansiin reiät ja pulttasin ne paksummalla pultilla yhteen. Lisäksi tein ulkokäyttöön sopivan jatkojohdon, jossa pistokkeessa ei ole ”lapsilukkoja” ja sen saa helpommin paikalleen.
Aurauskorkeuden säätö
Laitteen aurauskorkeutta pystyy säätämään, mutta säätömekanismi on aivan hanurista. Laitteen kyljessä on kolmehahloinen tukirauta, riippuen mihin kohtaan säätövarren tökkää, laitteen korkeus muuttuu. Ongelmana on säätövarren kiinnitykseen käytetty pellin pala, joka on löystynyt niin paljon, että säätövarsi ei pysy paikallaan.
Varsinkin sorapihalla laitetta tulee käytettyä korkeimmassa asennossa, jotta jää jonkin verran ”maavaraa” ja välttyy enimmillä sorasuihkuilta. Koska säätömekanismi on niin huono, olen lukinnut laitteen putkiklemmarin avulla korkeimpaan asentoon.
Kitkapyörän vaihto
Toissa talven lopulla alkoi laitteen etenemiskyky heikkenemään ja välillä se jäi sutimaan tai hyytyi paikalleen melkein tasaisella maalla.
Oireet viittasivat kitkapyörän tai vetohihnastojen kulumiseen. Näiden vaihtamiseen menikin sitten aikaa ja efforttia. Laite piti purkaa atomeiksi, että kitkapyörän kumiosuuden sai vaihdettua ja tässä yhteydessä onnistuin rikkomaan kitkapyörän akselin ja laakerit. Toki suurelta osalta omaa hölmöyttä, kun en suosiolla hankkinut laakerin ulosvetimiä, vaan yritin nakutella (laitteen ohjeen mukaisesti) akselit irti vasaralla.
Kitkapyörän vaihdon jälkeen laite toimi hyvin ja sillä pääsi etenemään paljon hankalampiin paikkoihin kuin muistinkaan. Kunnes noin kolmen päivän onnellisen yhteiselon jälkeen jäin takapihalle jumiin ja huomasin, että vain vasen tela vetää.
Vetomekanismin / Differentiaalin / perän korjaus
Laitteen vetoakselissa on hammasrattaita sisältävä vaihteisto / differentiaali / perä. Normitilanteessa vetoakseli on ”yhtä puuta” ja molemmat telat pyörivät samalla nopeudella samaan suuntaan. Vasemman kahvan alla on liipasin, josta vetämällä akselit saa vapautettua / pyörimään vastakkaisiin suuntiin, jolloin laitteen kääntäminen helpottuu. Liipasin on yhdistetty vaijerilla vetoakselilla olevaan differentiaalivaihteistoon.
Laiskuuttani ja hölmöyttäni olen kääntänyt laitetta väkisin vedon ollessa päällä ilman akseleiden vapauttamista. Ilmeisesti tämän seurauksena differentiaalin sisällä olevista hammaspyöristä alkoi pikkuhiljaa irtoamaan hampaita. Oikean telan liike lakkasi siinä vaiheessa, kun sitä pyörittävästä hammaspyörästä irtosi viimeinenkin hammas. Lisäksi vasemman puolen hammasrattaasta oli irronnut kaksi hammasta. Varsinaisten vetoon käytettyjen hammasrattaiden lisäksi differentiaalin sisällä on kuusi pienempää hammasratasta pitämässä paikallaan isompia hammasrattaita, näistä yksi oli haljennut keskeltä kahtia. Koska differentiaali on suljettu ”laatikko” ei irronneet hampaat päässeet mihinkään ja jäivät pyörimään muiden hammasrattaiden joukkoon. Tämä ei varsinaisesti parantanut toimintaa ja johti ilmeisesti nopeasti täystuhoon.
Kuvia: Laitteen vetomekanismi purettuna keittiön pöydällä







Update 20.1.2021
Varaosat tuli – kone käy ja kukkuu taas. Muutama tunti meni taas turatessa, kun korjausoppaana oli pelkästään räjäytyskuva. Esim akselin lukituksen vapauttamiseen käytetty vipu meni ensin väärin päin paikalleen, reiällinen lippa pitää olla pois päin differentiaalista. Parhaiten differentiaalin sai irti kun avasi apurungon toisesta päästä ja pudotti akselin irti kahteen kappaleeseen.
Samalla otin talteen kuvat vaihteiden säätömekanismista. Jos vaihteet eivät tunnu toimivan, pitää alapäästä ottaa irti säätöakselin sokka ja säätää akselin pituutta kiertämällä sitä. Oikein säädettynä kitkapyörä siirtyy pakille asetettuna alla olevissa kuvíssa näkyvän metallisen kontaktipyörän akselin toiselle puolelle. Jos pakki ei toimi, niin tankoa pitää kiertää siten, että tangon alapäässä oleva vipu nousee enemmän ylös.
Kuvia: muistin virkistämiseksi pari kuvaa talteen










Update 23.1.2021
Koska tämä laite siirtyy uuden Biltema HST 8613 lumilingon hankinnan myötä pois aktiivikäytöstä, niin vaihdoin moottorin öljyt (5W-40). Moottoriöljyn tyhjennysaukko on hieman hankalassa paikassa ja aurauskorkeudensäätimen kehikko tulee tielle. Näin ollen käänsin laitteen toiselle kyljelleen ja tyhjensin öljyt täyttöaukon kautta.
Kuvia: Öljynvaihtoa



Heittotorven säädöt eivät toimi
Öljyn pois valumista odotellessa avasin heittotorven säätömekanismin.
Josko sieltä löytyisi selitys miksi heittotorven säätäminen pykii ja torvi ei oikein pysy säädetyssä asennossa?
No löytyihän se syykin, mekanismin hammasrattaista oli hampaita poikki. Sen verran harvahampaisia yksilöitä tuntuu löytyvän laitteen uumenista, että mieleen väkisinkin hiipii ajatus, josko laitteen hammasrattaat ovat kotoisin jenkkien etelävaltioiden rämeiköistä ja niiden vanhemmat ovat olleet jo monessa sukupolvessa serkkuja 🙂
Tilattiin IKH:lta varaosat XTPV121-3 ja XTPV121-5. Hinta yhteensä noin 40 €. Ei tätä lumilinkoa kohta viitsi enää edes myydä, kun on sen jo kohta ostanut kahteen kertaan, kerran paketissa ja toisen kerran varaosa kerrallaan. Muistuttaa entistä enemmän harrastusautoa, josta ei koskaan saa omiaan takaisin, varaosiin ja tuunamiseen on mennyt enemmän rahaa kuin mikä laitteen nykyarvo on, puhumattakaan kaikista työtunneista…
Kuvia: Heittotorven säätömekanismin hajonneita osia




Update 31.1.2021
Heittotorven säätömekanismi korjattu ja lyhyen koeajon perusteella toimii taas. Espina pääsee takaisin tositoimiin, koska Bilteman muuten huomattavasti parempi HST 8613 lumilinko hajosi niin, että sitä ei voi käyttää. Ja tämä vain noin viikon käytön jälkeen, lisää juttua löytyy Bilteman linkoa koskevasta postauksesta.
Kuvia: Heittotorven säätömekanismin korjausta




Kuva: Heittotorven säätömekanismin lukitus

- Heittotorven suunta lukittuu ylläolevassa kuvassa punaisella laatikolla merkatulla metallikynnellä, joka ottaa kiinni hammasrattaan hampaisiin. Näyttää siltä, että ajan saatossa lukitus on löystynyt ja ei ole pitänyt kunnolla ja lopulta hajottanut hammasrattaan
- Kiristin lukitusta vääntämällä oransilla laatikolla ympäröityä jousen päätä suoremmaksi, jolloin lukituksen kohdistuu suurempi voima ja lukitus pysyy paremmin paikallaan. Pitänee jossain vaiheessa vaihtaa tilalle voimakkaampi jousi.
Update 22.2.2021
V***u, P*rKL**,S”t’na. Nyt loppuu meikäläisen kärsivällisyys.
Vaihdetaan täysin sysipaska lumilinko vaikka ämpärilliseen kusta, litra riittää. Saa noutaa, ei toimiteta.
Muutama auvoinen päivä meillä jo kerkesikin olemaan. Pari kertaa lumilinko aiheutti tosin sydämentykytyksiä, kun jämähti paikalleen. Ei kai vaan se pirun vetoakselin differentiaali taas hajoa… Ei näin voi käydä, justhan se on korjattu. Ehkä se vaan sutii paikallaan? Jep, jep ja lehmät lentää.
Bilteman jälkeen Espina linko tuntui todella tehottomalta, ei meinannut jaksaa heittää edes puuterilunta. Koneen saa kiertämään lujempaa ”Etana-Jänis” -vivun liikerataa säätämällä. Väänsin koneeseen vähän lisää jerkkua ja lopulta se heitti kivassa kaaressa jopa hieman kosteampaa lunta.
Kunnes kaasuvaijeri napsahti poikki. No, tämä on sinänsä melkein ok, ovat kuluvia osia. Tällä kertaa varaosa löytyi suoraan IKH:n hyllystä ja ei tarvinnut odottaa paria päivää keskusvarastolta toimitusta. Kaapelin vaihtamisessa ei mennyt kuin max 10 minuuttia. Pohjalevy auki ja vaijerin pätkät irti molemmista päistä ja uutta tilalle. Ei kun takapihalle testaamaan.
Siirtelin siellä olleita lumikasoja ja lopulta pääsi käymään niin, että linko kiipesi kasan päälle ja samassa yhteydessä oikean puolen tela lähti irti. Tällä kertaa tela meni jumiin laitteen ja pyörän väliin. Pelkkä telan kiristysruuvin löysääminen ei tällä kertaa riittänyt. Ei kun autotalliin hakemaan 16mm räikkä, jotta sai toisen pyöristä irti. Hetken turattuani sain telan takaisin paikalleen ja löin koneen käyntiin. Laite vetää aika paljon oikealle.
Tulikohan laitettua oikea tela turhan kireälle, löysytetään sitä. Ei auta. Hmm, mikäs nyt tuli?
Laite nokalleen, telat ilmaan. Pyöritetään kädellä vasempaa telaa, oikean pitäisi pyöriä samaan tahtiin. Ei pyöri. Pyöritetään oikeanpuoleista telaa. Pyörii vapaasti ilman, että mikään muu vetomekanismin rattaista pyörii. Alkudiagnoosi: differentiaali hajosi taas. Pakki päällä vetoa oli sen verran, että sai laitteen liikkumaan.
Autotalliin purkamaan vehje palasiksi. Kun homman on jo harjoitellut kertaalleen, differentiaalin irrottamiseen ja aukaisemiseen meni alle 30 minuuttia. Ruumiinavaus vahvisti epäilykset, differentiaalin isommista hammasrattaista on lähtenyt hampaita irti, vasemman puolen telan hammasrattaasta vain muutama, mutta oikean puolen telan hammasrattaasta kaikki hampaat (taas) irti. Ei taida olla järkeä lähteä korjaamaan uudestaan, kun kestää näin huonosti.
Update 30.1.2022
Espina on vieläkin palasina varastossa.
Viime kesänä tuli pieni innostuksen puuska laitteen korjaamisen suhteen ja päädyin tilaamaan varaosat IKH:lta. Valitettavasti, kun hain varaosat, puuttui noin puolet tilatuista osista. Lupasivat IKH:lla selvittää missä puuttuvat osat ovat ja palata aiheeseen.
Hiljaista oli ja huolimatta siitä, että kyselin aiheesta muutamaan kertaan, niin IKH ei saanut kerättyä puuttuvia osia.
Liekö IKH:lla ovat yhdistäneet nimeni tähän kirjoitukseen ja asiakasrekisteriin on päätynyt merkintä ”asiakas on mulkku”? Erikoista toimintaa, tähän asti varaosiin liittyvä palvelu IKH:lla on toiminut hyvin, tilaus sisään ja osat ovat olleet noudettavissa parin päivän kuluttua.
Toisaalta IKH on ollut osana yrityskauppaa ja toinen selitys voi olla näiden seurauksena kovin usein tehdyt ”tehostamistoimenpiteet” ja palvelutaso on tarkoituksella huononnettu laittamalla kalliit osaajat pihalle.
Update 8.9.2022
Niin lähti annikkitähti ja Espinan maallinen taivallus päättyi Sortti-aseman laariin. Viimeisenä ”Espinan kostona” piti se purkaa palasiksi, jotta sai vietyä auton takakontissa, tähänkin paloi tovi jos toinen. Toivottavasti ei tavata uudestaan enää tässä elämässä… Hondaa odotellessa, tästä lisää myöhemmin
Kuvia: Espinan viimeinen matka


Preeco lumilinko?
Kuvien perusteella Preecon myymä lumilinko näyttää kuvien ja speksien perusteella hyvin, hyvin, hyvin paljon Espina XTP122 lumilingolta. Ja valitettavasti vastaa erittäin todennäköisesti Espinan ala-arvoista laatua. Suosittelisin jättämään tämänkin kauppaan.
Muutama pieni ero ominaisuuksissa on:
- mootorin teho 10 hv vs 11hv
- Voi selittyä uusien päästömääräyksien mukaisella moottorilla
- Väri vihreä vs keltainen
- Ei mitenkään erikoista, muitakin ”kiinanlinkoja” myydään eri merkillä eri värisenä.
- Työskentelyleveys 77 cm vs 72 cm
- mittavirhe vai tarkoituksella ilmoitettu väärin?
- Moottorin muovinen kotelointi näyttää hieman erilaiselta
- Pakoputken kotelointi muovia, kun Espinassa on metallia
Samankaltaisuuksia on kuitenkin erittäin paljon:
- Hallintapaneeli täysin sama
- Torven kääntömekanismi täysin sama
- Telojen pyörät täysin samat
- Aurauskorkeuden säätömekanismi täysin sama
- Sähkökäynnistyksen mekanismi täysin sama
- Laitteen paino 111 kg on täysin sama
- Laitteen manuaali vaikuttaa kopiolta Espinan vastaavasta
- Lisääkin löytyisi, jos niitä jaksaisi listata
Koska erot ovat lähinnä kosmeettisia, niin olisin hyvin hämmästynyt, jos laitteet eivät olisi kotoisin samalta valmistajalta.
2 thoughts on “Espina XTP122 – Lumilinkojen harrasteauto?”